Veljet.fi

Puulaaki 22.9.07
 
Tämä olkoon kunniateko Suomen jämäköille velipojille, jotka aikaansa ja varojaan säästämättä suhtautuvat ennakkoluulottomasti kotimaiseen jalkapalloon ja sen mukanaan tuomiin hyvänolon tunteisiin.
Olkku kapusi hitaasti vintin portaita alas sovitellen varovasti paljaita varpaitaan jalkapallokenkiin.
Epäluuloinen virne käväisi Olan kasvoilla ja sanoi ääneen.
- ” Parolaan, Parolaan hyvinkin. Siellä meikäpoika vetäisee kanuunan, jotta paikalliset hikoilee katsomossa..”
Olan pojat Krisse ja Mikael siihen yhteen ääneen.
- ”Tämä on varma! Me kanssa lähdetään Parolaan. Ja heti! Ettei mene ohitse.”
Samaan aikaan Reku mietti.: Mikä minä olen vastustamaan tätä hullua hanketta, en mikään.
- ”Vartoo punainen minuutti, jätkä vaihtaa kakkoskampetta.” Sanoi Reku Aleksille.
- ”Otin vähän muonaa mukaan. Leipää, savupalvia ja juotavaa. Sopinee, että sinäkin otat osaa syömiseen.” Sanoi Aleksi ja heitti muonat auton takapoksiin.
- ”Hyvä on. Tärkeintähän on osoite minne mennään ja nyt mentiin.” Sanoi Reku.
Sillä välin Markus Ketterä oli valinnut siniset verkkarit valkoisin somistein. Puseron selässä luki ”Palloveljet” kertomassa vanhan urheiluseuran nimestä. Markus Ketterä heilautti itsensä yhdellä loikalla ohjaamoon ja otti mukavan otteen ratista.
- ” Tonttu, miten olis. Nähdä Parola ja kuolla!”
- ”Jaa. Minä jo pelästyin. Ota suunta Parolan nummille , misä raikas tuuli tuo raa`an hien tuoksun sieraimiimme.”Vahvisti Tonttu ja asettui hyvään takakenoon. ” Mutta ensin Veneluxsin luokse.”
Ajettin pihaan missä Venelux nieleksi tyhjää ja hänen aataminomenansa veteli ylösalas liikettä kiivaasti. Hänkin tuntui saavan nyt huumaavan kulauksen latausihmettä. Nosteli ja housujaankin terhakkaasti.
- ”Sanon vain, että oi mitä peliä. Meillä on maitökärryt, muttei hevosia.” Totesi venelux.
- ”Äläs nyt. Kulkuneuvonne, sir! Satakakskyt kilometriä tunnissa. sit mentiin.” Sanoi Markus Ketterä.
Kolme autoa oli matkalla Parolaan .
- ”Kissalan pojat kytiksellä.” Sanoi Ola.
- ” Homma on laillista jos ei ylitetä nopeutta.” sanoi Mikael
- ” Ei tällä rolssilla sitä pysty tekemään edes Timo Mäkinen.” Sanoi Krisse hymyillen.
Poliisit pysäyttivät Olan .
Samaan aikaan Reku tuli paikalle ja huomasi Olan ja ajoi ajokkinsa tutka-auton eteen poikittain.
Myös Markus Ketterä oli tullut paikalle ja huusi veljilleen.
- ” Mitäs jätkät. Ruvetaankos hävyttömiksi. Mitä? Vastustetaanko Virkavaltaa?” Ja jarrutti, että penkka pölisi.
Poliisit haukottelivat leveästi ja panivat sitten tupakaksi hitaasti.
- ”No, mikä on fakiireilla hätänä?” Sanoi Reku hymyillen.
Poliisi kysyi asia kaveriltaan, joka puolestaan otti hansikaslokerosta ohjekirjan. kun se ei tuntunut antavan vastausta, otettiin radiopuhelimella yhteyttä keskukseen ja sitä tietä Hämeenlinnan poliisilaitokseen.
-”Tapaus on selvä. Saatte tämän kerran mennä. Mutta varovasti. Seuraatte meitä perille asti.”
- ” Mitäs tielaki siihen sanoo!” Huusi Venelux.
- ”Tässä tenttailussa alkaa olla vittuilun maku. Vai mitä?” Kysyi poliisi toiselta.
- ”Epäilemättä liikumme laillisilla vesillä.” myönsi Tonttu, vaikka häntä vaivasikin ajatus, että saapuisimme paikalle poliisi saattueen johdattamana.
Sillä välin Parolan Keisari tulla rähelsi pirtistä pihamaalle ja hakkasi pelikenkiään kaiteeseen.
Tukka oli sekaisin ja kasvoilla inhottava punaväri. Hän laittoi pelikengät jalkaansa.
-” Voi villisian…..,” sanoi Parolan Keisari mutta ei uskaltanut lopettaa ilmaisua ennen kuin ehti livahtaa nurkan taakse. Siellä sitten kajahdutti loputkin suoraan päin sinistä taivaanlakea ja vielä irvisti päälle ja jatkoi juoksuaan kohti pelikenttää.
Vihdoinkin tämä hurjajoukkue, jota myös ”Palloveljiksi” kutsuttiin, oli saapunut kentälle.
Paikka oli kuin muinoisen Rooman keskus. Coloseum, jossa nuo kaksitoista urhoollista kladiaattori joukkuetta kohta ottaisivat mittaa toisistaan. Tietäen, että vain voittaja pääsisi jatkoon ja jossa kansa hurraisi vain voittajille ja hävinneet saisivat nuolla haavojaan ja hävetä kohtaloaan.
Palloveljet olivat saaneet ulkomaalaista vahvistusta Hollannista asti vaikka joutuivatkin luovuttamaan nuo kolme muskettisoturiaan tulevalle voittajajoukkueelle. Mutta se ei tunnelmaa latistanut, päinvastoin. Nyt he tiesivät olevansa taas yhtä ja samaa lihaa ja verta.
Nuo kaksitoista urhoollista joukkuetta ottivat yhteen kahden päivän ajan.
Aurinko oli jo painumassa horisontin taakse ja pelikentän tomu oli laskeutunut alas kun lopputulos oli tiedossa. Veljille näille ”Vanhoille Kladiaattoreille” se oli mieleinen.
Kunniakas yhdeksäs sija oli saavutettu ja voitettu.. Historian kirjoihin oli kirjoitettu kultaisilla kirjaimilla. ”Palloveljet ovat taas heränneet eloon.”
Copyright Veljet.fi 2008