Se oli tässä näiden kovien pakkasten aikana, kun Pepen auto teki topin. ja se tuli mulle puhuun jotta:
- Tuleppas apuun taskulamppua piteleen, kun mä pistän ton kotteroni reilaan. Ei siinä isoo vikaa voi olla, kun auto on melkein kuin uusi. On nääs aikaisemmin ollut vaan yhdellä omistajalla. Liikkuvalla Poliisilla.
-Kai sitä nyt yks auto ittekkin kuntoon saadaan. On nääs sen verran tota hienomekaanikon vikaa.
-Annas Make se sorkkarauta. Sano Pepe. Ja törkkäs sorkkaraudalla virtalukon taakse.
-Shashsishishihsiiishäiii! Sano sähköjohdot.
-Löytyykö virtaa? kysyin minä, kun kipinät oli lakannut lentelemästä.
-Ei mitään hätää. Tein vaan tarkotuksella ihan pienen kokeen, sano Pepe ja mätki lippalakkia hankeen. Jotta lippa olisi lakannut kytemästä.
-Siitä on varmaan startti sökö, mikäli minä mitään ymmärrän. Sanoin minä, joka en ymmärrä autoista yhtikäs mitään.
-Taikka sitten akku on jäätynyt, sano Pepe, joka pelaa kovaa autotietäjää. Ja hyökkäs akun kimppuun. Muttei löytänyt sitä.
No antakaas olla. Aikamme etsittyämme, niin löytyihän se akku.
-Täällä se saatana piilottelee, tavarasäiliön puolella karjas Pepe.
-Niin minäkin epäilin, valehtelin minä.
-Ja pysyy, sano Pepe. Kannen mutterit on nääs ruostuneet jumiin.
Kiros Pepe ja väänsi jakoavainta jotta rotisi.
-Kyllä se siitä irtoaa, sanoin minä. Natisee jo lupaavasti.
-Se on mun solisluuni! Ärähti Pepe ja paiskas jakoavaimen
hankeen jotta lumi vaan pölisi.
-Ehkä vika ei olekaan akussa. Toivotaan, että olisi joku
pienempi häiriö. Vaikka männät palanu. Lohdutin minä.
-Turpa tukkoon! Karjas Pepe ja suikkas konepellin alle niin kuin haukka kanaparveen.
-Oliskohan vika sittenkin puolassa?
-Niin tosiaan, sanoin minä. Ne voi tehdä vähän tämmösiä susia. Ne Puolalaiset.
-Puolassa, puolassa! Huusi Pepe. Puolassa pienellä peellä!
Tää on Ruotsalainen auto. Puola on nääs tämmönen osa ja näytti
oikein sormellakin. Kaasuttajaa.
-Täällä on takuulla roska, epäili Pepe ja ruuvas irti pienen
venttiilin. Pidä tätä hyppysissäs niin mä puhallan roskan pois.
Ja minähän pidin.
Ja Pepe puhalsi oikein voimiensa takaa. Ja venttiili lensi
naapurin tontille.
Se oli sitämyöten soromoo. Eihän me sitä venttiiliä enää mitenkään löydetty. Tunnin päästä minä sanoin, jotta
jatketaas hakemista vähän viksummasta paikasta.
-Mistä saatanasta? kysy Pepe pää punasena.
-Puhelinluettelosta, sanoin minä. Kohdasta â€Autonasentajatâ€
Julkaistu Napanukassa 4/88